Olen 48 vuotias. Synnyin Joensuussa samaisessa keskussairaalassa, jossa aloitin sairaanhoitajan työt vuosia myöhemmin. Lapsuuden vietin kasarmin kakarana Imatralla Rajapatsaalla Ovakon terästehtaan vieressä. Sieltä matka jatkui Ruokolahden kautta Tohmajärvelle, jossa isovanhempani asuivat. Tohmajärveläinen olen kuitenkin ehkä kaikkein eniten. Vietin lapsuuden kesät siellä mummolassa ja ala-asteen viidennestä luokasta ylioppilaaksi valmistumiseen asti olin tohmajärveläinen. Mummolan kesät olivat parhaita. Pihalla kulkivat hanhet, kalkkunat, kanat, kukko, kissa ja koira. Navetassa lehmiä ja karsinassa possuja ja lampaat omassa haassaan. Kesällä oli heinätöitä, jonka jälkeen iho saunassa pisteli heinien jättämien jälkien vuoksi. Ehkä sen vuoksi luonto ja luonnon moninaisuus ovat minulle tärkeitä. Toisaalta olen oppinut arvostamaan omavaraisuutta mitä maa- ja metsätalous tuovat mukanaan.
Minulla on neljä kouluikäistä lasta. Me olemme yhden vanhemman perhe. Lapset ja nuoret ja heidän tulevaisuus on minulle tärkeitä asioita. Nykyinen työelämä ei anna riittävästi joustoa. Itsellä on ollut haasteita sovittaa perhe ja työ yhteen silloin kun lapset olivat pienempiä. Ei ollut sitä toista aikuista jonka kanssa olisi voinut arkea jakaa. Neljän lapsen hammashoitola ja muut käynnit on haasteellista sovittaa työhön, jos teet arkisin päivätyötä. Joskus olisi ollut helpompi, jos hammashoitolaan olisi päässyt iltaisin tai viikonloppuisin.